Olen haalinut niin kamalasti puuhaa koirien kanssa, että ei tässä näitä päivityksiä ehdi tekemään. Mietinkin jo, että helpompi olis pitää treenipäiväkirjaa ihan kynä ja vihko systeemillä. Sinne jos tulisi heti treenin jälkeen kirjotettua oleellisimmat jutut, kun ne aina tuppaa jäämään jos ei heti tee. Mutta siis...mitäs kaikkea uutta treenirintamalle kuuluu...
Hurman kanssa ollaan lähinnä hakuiltu kerran viikossa ja tottista ollaan nyt yritetty ottaa mahdollismman paljon kotosalla. Hurman haku on mennyt ihan huimasti eteenpäin. Meinaa ihan unohtua että se on käynyt vasta kuusi kertaa tällä porukalla metsässä. Viime viikonloppuna sillä oli jo neljä maalimiestä valmiina metsässä ja se selvisi niistä ihan ilman apuja. Toki se aiemminkin on etsinyt ilman apuja, mutta yleensä treenissä on edes jollain maalimiehellä annettu apuja. Tykkään kauheasti meidän porukasta ja siitä, että siellä uskalletaan mennä rohkeasti eteenpäin eikä jäädä junnaamaan. Jos itse suunnittelisin meidän treenit niin juostaisiin edelleen hakemassa hajua lähempää maalimiestä. Mutta Hurma on osoittanut että sille sopii tämä vauhdikas eteneminen ja jeesataan sitten jos vaikeuksia tulee. Nyt se uppoaa suoraan kuin tykin suusta, mutta nenä on auki ja maalimies löytyy helposti. Seuraavaksi sitten kokeillaankin etenemistä kun tämä suoraan eteneminen näyttäisi onnistuvan niin hyvin.
Hurmastahan nyt sitten tulee rullalla ilmaiseva, kun ajattelin ettei se ehkä kuitenkaan ole luontainen haukkuja. Molemmissa tavoissa on puolensa, mutta omalle kohdalle tuntuu rulla istuvan paremmin. Hassua, koska aiemmin olen ajatellut että ehdottomasti haukkuva jos joskus hakua treenaisin :D Niin ne mielipiteen muuttuu kun tutustuu aiheeseen paremmin ;) Nyt talven aikana olisi tarkoitus rakentaa Hurmalle rullailmaisu kuntoon ja keväällä sitten pääsee metsässä kunnolla vauhtiin. Tällä hetkellä treenataan noutoa kuntoon, niin onnistuu se rullan tuominenkin helpommin.
Hurman tottis on myös edennyt ihan mukavasti. Nyt sitä on jo melko helppo treenata, kun aiemmin sain lähinnä harmaita hiuksia :) Ehkä ollaan päästy samalle aaltopituudelle tai jotain. Kotona osaa jo kivasti, mutta häiriötä se ei juurikaan kestä. Jo vähäninen ympäristön muutos tuottaa ongelmia ja on pakko palata ihan tosi helppoihin juttuihin että saan sen huomion pysymään itsessäni. Viime viikolla oltiin parkkihallissa treenaamassa Myytin kanssa ja otin Hurmankin mukaan tutustumaan paikkaan. Ja sehän yllätti olemalla tosi kivasti kuulolla. Alkuun se yritti hölmöillä mutta alkoi sitten keskittymään muhun ja leikkimiseen ja sen jälkeen pystyi tekemään ihan kunnolla liikkeitäkin. Ja paikka oli tosi vaikea, ulkona menevä junaratakin aiheutti ihan kamalaa melusaastetta :) Eilen oltiin Tuukin kentällä taas Myytin kanssa ja Hurma pääsi kuokkimaan. Hienosti tälläkin kertaa keskittyi vaikka kaveri oli vieressä seuraamassa treeniä. Aletaan siis ehkä selättämään pahin häiriöongelma, JEE!
Nyt ilmotin sen tottiksen tutustumiskurssille, saas nähdä mahduttiinko mukaan. Mutta paljon on puuhaa tiedossa pienelle. Täytyy muistaa huilata välillä ettei liikaa tule asioita :) Ihan mahtava harrastuskaveri tuo koira on, en vois parempaa kyllä kuvitella. Se on tsiljoona kertaa mahtavampi kuin edes uskalsin odottaa ja voin kertoa että odotinkin jo aika paljon :D Mahtava Hurmis <3 Kaiken huipuksi se on niin ihana sylikoira kotona, eli siis ihan kaikkea mitä voin toivoa!
Myytin kanssa päästiin Tuukin tokoporukkaan jossa on VOI ja EVL tasoisia koirakoita. Ihan mahtava porukka ja treenaillaan vakkaristi sunnuntaisin Tuukin kentällä ja viikolla sitten satunnaisesti muualla. Myytille on tehnyt tosi hyvää päästä kimppatreeneihin ja samoin mulle. Joka kerta otetaan paikallaolot ja Myytti on nyt pysynyt tosi hyvin sekä istumiset että makuut. Huippua! Muuten ei ole mennyt mitenkään huipusti, kovasti on asiat tauon jälkeen levällään. Eilen alkoi kuitenkin näyttämään jo valoisammalta. Mutta se on iiiiso asia että Myytti pystyy oikein mainiosti toimimaan kovasta häiriöstä huolimatta. Ihmiset juoksentelee meidän kantapäillä ja monta koirakkoa on samaan aikaan kentällä ja Myyttiä ei ahdista ollenkaan :) No vähän aina välillä muttei niin että suoritus kovasti kärsisi. Ohjattu näyttäisi kaipaavan tehotreeniä, mutta se ei kyllä sinänsä ole ylläri kun keskenhän se liike tavallaan on. Nyt se on kuitenkin ollut ihan iloinen sitä tehdessä, mutta tuo luvattoman usein väärää eikä ole juuri ohjattavissa liikkeen aikana. Nyt pitää pilkkoa liike ihan osiin ja treenata ihan ajan kanssa koko homma uusiksi.
Viivi on vaan tokoillut kevyesti ja Aten kanssa se on päässyt treenailemaan metsäpuolen juttuja. Kovin tavoitteelliseen treenaamiseen ei mun aika riitä, mutta pitäähän senkin päästä jotain tekemään ettei liikaa sorsita pientä :) Kovasti se tykkää tokoilla, intoa on välillä vähän liikaakin :D Vähän jännittää koska se aloittaa juoksut kun ekat juoksuthan alkoivat niin myöhään, reippaasti yli vuoden ikäisenä. Juoksujen alkaminen saattaa nimittäin tietää myös sitä että se astutetaan! :) Pienestä Viivistä on ihan huomaamatta kasvanut iso tyttö. Ei sitä kyllä aina huomaa kun sen menoa katsoo :D
Mutta siinäpä kuulumiset tiivistettynä. Yritän taas muistaa jossain vaiheessa kirjoitella edistymisiä...
