Tassumäärä kasvaa

Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että meille tulee opaskoiran pentu kasvamaan. Haluan nähdä senkin puolen tässä hommassa, koska uskon että siitä on paaaaljon hyötyä tulevaisuudessa kun kuitenkin iso osa mun työtäni on neuvoa hoitoperheitä ongelmissa. Joten helatorstaina meidän perheeseen tassuttelee keltainen uroslabbis. Melko hyvin, kun toivoin pientä söpöä mustaa narttua :D Saas nähdä mitä tästä tulee, pikkasen ehkä hirvittää miten arki alkaa sujumaan kolmen koiran kanssa. Lisäksi kun alkuun joudun vielä reissaamaankin työn puolesta ja kai se on penska otettava mukaan. Enköhän mä täällä blogissa vähän tule kertomaan kuulumisia :)

Röntgenlausunto

Myytin aikoinaan otetut lonkkakuvat lähtivät tässä päivänä eräänä Anu Lappalaisen syyniin ja mielenkiinnolla odotin lausuntoa jonka niistä saisin. Tänään se kaivattu lausunto sitten ilmestyi postilaatikkoon.

"Lonkkien vd-kuva. Ristiluun 1. ja 2. nikaman okahaarakkeen välissä on rako ja viimeisen lannenikaman poikkihaarakkeet ovat suuntautuneet lateraalisuuntaan.
Röntgendiagnoosi: Muutokset viittaavat välimuotoiseen lanne-ristinikamaan."

Eli olihan siellä vikaavikaa, mutta aika tarkkaan syyniin piti kuvien päätyä että se löydettiin. Myyttihän kuvattiin silloin kun jalan kanssa oli ongelmaa ja mitään ei kuvista silloin löytynyt. Mutta kun tarpeeksi kaivaa niin alkaa vikoja löytymään ;) Laitoin Myytin fyssarillekin viestiä ja vahvisti mun käsityksiäni että löydös todennäköisesti on ainakin osittain syypää Myden ongelmiin.

Mikään ei tämän tiedon takia muutu, täysillä jatketaan ja käydään fyssarilla pitämässä kelpie kuosissa. Vaikka tylsäähän tommonen löydös tottakai on, mutta toisaalta kiva että löytyi syy (tai ainakin jotain mitä syyttää) niille kummallisille jutuille viime vuonna.

Avattiin muuten tänään pyöräkausikin! Eli sukset nurkkaan ja Myytti pyörän eteen. Vähän se välillä himmaili mut toisaalta välillä veti ihan tajutonta vauhtia :D Kyllä se taas siitä lähtee kun se saa vähän varmuutta hommaan.

Möllitokoa ja fyssaria

Ennen pääsiäistä oli Tomerien möllitoko Metsälässä. Molemmat koirat pääsi tositoimiin ja totta kai ihan kylmiltään. Ei sitä kai treenata tarvii..? Oli kyllä hauskaa kumpaisenkin kanssa. Myytti teki ihan suht mukavasti hommia, ottaen huomioon häiriön määränkin! Maahanmeno oli vaikeeta ja olisko varastanut luoksetulossa yms. hölmöä. Tikku oli mainio yleisön viihdyttäjä, siinä se on kyllä aika pettämätön :) Teki se kyllä hommiakin ja yllätti positiivisesti ruudussa jonka sössiminen meni ihan ohjaajan piikkiin. Ei siis ollut ihan siellä sisäpuolella... Myös ohjattu oli tosi hieno, vau! Kaukot nyt oli ihan surkeet, mutta eipä yllättänyt. Muutenkin koira oli vähän hiiidaaas ja tuntuu että oli sellaista vanhuuden tuomaa hitautta. Pohdiskelin möllien jälkeen, josko sittenkin kuoppaisin ajatuksen beussimestiksistä. Tohon kun isketään vielä kesähelteet niin ei se mummo vaan enää jaksa. Nautitaan vaan kotitreenailun merkeissä :)

Myytillä oli fyssari alkuviikosta ja nyt oli pysynyt hienossa kuosissa. Lihaskuntokin oli kohdillaan, kiitos talven hiihtelyjen :) Vielä saa tulla lisää lihasta, joten jatketaan pyörälenkeillä.

Lumet sulaa hurjaa vauhtia ja kohta päästään jäljelle! Katotaan miten kausi pyörähtää käyntiin. Nyt pistin kummallekin strongholdit niskaan kun nenäpunkki kiusasi kumpaistakin.

Kelkkakisa lainakoiralla

Kun on pikkasen yllytyshullu ja tyhmä, niin sitä lupaa hölmöjä asioita. Ilmottauduin Ohkolan talviajoihin sp1, eli kelkkailuluokkaan. Ikinähän en ole sellaista kicksparkkia kokeillut, koiralla tai ilmankaan :D Enkä ollut muuten koskaan kokeillut lainakoiraanikaan missään lajissa, joten aika huteralla pohjalla oltiin kyllä.

Aamulla pakkanen paukkui Mäntsälässä jotain -25 asteen paikkeilla. Kelkkakisat ei mitään pakkasrajoja tunne ja toisekseen meidän luokka oli vasta iltapäivällä, joten keli lämpeni melkoisesti. Odottelua riitti ennen kuin vihdoin päästiin tositoimiin :) Jopo oli ennen lähtöä kyllä niin mahtava koira. Vieraiden ihmisten kanssa täysin cool, rennosti nukkui autossa ja sitten hengaili kisapaikalla kiltisti ilman höntyilyä. Ihana :) Siitä on kiva odotella pentua ;)

Lähtö meni hienosti. Jopo oli varsin löysän oloinen, mutta kun Atte irrotti valjaista niin täysillä lähti eteenpäin! Kovaa mentiin ja ensimmäinen mutkakin loistavasti. Sitten ne ongelmat alkoikin todenteolla. Kelkka painoi väkisin vasemmalle, enkä osannut ohjata sitä oikein. Niinhän me tömähdettiin penkkaan ja kävin persuksillani maassa. Jotenkin ihmeellisesti sain pidettyä kelkasta kiinni ja matka jatkui tosi sukkelaan. Jopo himmaili hieman kun ihmetteli miten mä voin olla niin tunari että en pysy pystyssä vaikkei muuta tarviis osata. Sitten meni kisakumppani ohi ja Jopo otti siitä kunnon peesit. Ihan loistavasti pysyttiin perässä melko pitkäkin pätkä....kunnes penkka kutsui taas. Yksinkertaisesti en saanut sitä kelkkaa pidettyä uralla, vaikka kuinka ja miten yritin. Turhauttavaa ja voimia vievää!! Ei siinä auttanu ku todeta oma onnettomuutensa ja keskeyttää kisa siihen :(

Kisan jälkeen kokeneet konkarit sitten lohdutteli mua että ura oli oikeesti ollut todella haastava ja vaikea. Sain myös ohjeistusta miten niitä jalaksia kuuluu taivutella että ohjaus toimii. Hyvä tietää edes tässä vaiheessa :D Mutta siis nou hätä, ei kai auta kuin treenata jos meinaa uudelleen joskus kokeilla. Ens viikonlopun rata olis kuulemma helpompi kun se on hiihtoura. Sinänsä harmittaa ettei loppuun asti jatkettu kun osa siellä meni niin verkkaisesti että ei ehkä oltas oltu edes viimesiä vaikka oltas penkkaan tutustuttukin koko matkan ajan :) Vähä syö kyllä tollanen keskeyttäminen, kun se ei oo meikäläisen luonteelle oikein tyypillistä...

Hauskaa meillä kyllä oli ja se oli se pääasia. Tiedossa oli että ei me varmaan kärkeä hätyytellä ;) Jopo ehkä mut mä jarruna siellä perässä...

Kiitos Mimma ihanan Jopon lainasta <3

Hallitokot

Jesssss, nyt alkaa sujumaan! Oltiin taas Kristan kanssa Hakkilan hallilla treenaamassa. Tikrun kanssa käytiin suurin osa liikkeistä läpi ja kaikki meni itse asiassa tänään putkeen. Ruutuun etenkin olen tosi tyytyväinen. Merkillä oikein tärisi ja nyki kun odotti käskyä. Ja kovaa mentiin ja jopa ihan oikeaan paikkaan. Ehkä meillä siis vielä on toivoa. Ohjattu meni myös hyvin. Mitä nyt ekalla toistolla vasemmalle meni innoissaan ruutuun joka oli samassa suunnassa. Kaukoissa heittelin taas seisomisesta palloa ja kokeilin myös laittaa palkan Tikrun eteen. Toimikin muutaman toiston ajan, mut eipä sit kuitenkaan sen kauempaa. Luoksetuloa kokeiltiin hyvässä häiriössä kun pieni pystykorvan turriainen karkasi stopin aikaan Tikrun luo. Mut eipä se haitannut, vähän piti pärähtää ja sitten taas mentiin, tai oikeestaan tultiin. Oli kiva treenata kun meni niin mukavasti putkeen tänään :) Jäävät liikkeetkin kerralla nappiin putkeen otettaessa.

Myytti oli taas iloinen yllätys kun pystyi melkoisessa metelissäkin keskittymään tekemiseen eikä jännäämiseen. Ei se koko aikaa parhaassa terässä ollut, mutta suurimman osan ajasta. Ruutuakin teki vauhdilla meluisempaan päähän hallia, siellä siis koiralauma räkytti pressun toisella puolella. Pitää taas palkata enemmän sinne ruutuun, kun tuli muutama meno-paluu kun stoppi unohtu :D Nouto oli vähän varovainen, samoin luoksetulo. Molemmat liikkeitä joissa pitää tulla mun luokse, ehkä se aiheutti hitauden. Mä olen niiiin paha Myden mielestä. Myös niitä jääviä hinkattiin tänäänkin ja sain homman toimimaan kun otin tiukemman kurin. Pitää vaan olla varovainen sen kurin kanssa ettei mennä takapakkia. Seuraaminen oli tänään kaiken kaikkiaan ihan todella superhienoa :)

Mä olen unohtanut kertoa että pentuprojekti kaatu siihen, että Nickan jäi tyhjäksi :( Ei siis penskaa tähän hätään, mutta toisaalta varmaan ihan hyvä niin saadaan tällä porukalla nautiskella elostamme. Pistetään uutta projektia pikkuhiljaa aluilleen.

Ja ilmottauduin kelkkakisaan Jopon kanssa. Ensi lauantaina pitäs hurjastella ja ikinä en oo kelkkaa kokeillut :D Mut ei kai se niin vaikeeta voi olla, eihän? Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan ;)

Myytin fyssari

Käytiin Myden kanssa tiistaina Riinan möyhennettävänä ja on se uskottava ettei tuo koira kunnossa pysy jos ei jatkuvasti pistetä kuntoon. Aina jotain vinksallaan ja yleensä vielä vähän eri juttuja. Nyt se oli ruodostaan vino, eli Riina epäili että on ollut törmäyskurssilla esim. Tikrun kanssa tai sitten jotain muuta. Mut ei se onneks paha ollut ja nyt on taas ruoto suorassa ja huhtikuussa seuraava visiitti. Myytti oli nyt huomattavan paljon rennompi käsiteltäessä ja Riina sanoikin, ettei ole enää sellainen katkarapu mitä ekoilla kerroilla oli :D

Hölmöilyä Hakkilan hallissa

Lähdettiin Kristan innostamina Hakkilan halliin treenailemaan. Sattuu olemaan tossa ihan kulmilla :) Tikrun kanssa toki ruutua ja onnistuikin ekalla toistolla ihan kivasti. Tehtiin välissä muuta ja sen jälkeen se alkoikin sitten hölmöillä. Tarjosi putkea (joka oli aika ylivoimainen häiriö ihan vieressä), rikkoi merkin syöksyessään sen kimppuun, yritti käydä treenirepulla jne jne. Kuriton mummokoira kerrassaan. Kun taas sitkeästi murmutin sille niin vihdoin tarjosi sitä ruutuakin...joskin toooodelllaaa hitaasti. Mut siihen me kyllä sitten lopetettiin.

Tuolla hallissa oli peili, miten mainio keksintö! Kamalia asioita siitä näkyi kyllä. Tikrun perä aukeaa seuraamisessa rumasti, jotenkin oon onnistunut ummistamaan silmäni siltä tosiasialta aika tehokkaasti. Jäävät sai aika näppärästi katsottua itsekin, jotta miten se siellä hiipparoi. Niissä ei ollut muuta moitittavaa, kuin seisomisessa ekalla toistolla vähän kääntyi mut toistolla ok. Oli muuten jostain syystä ihan sikanopea maahanmeno. Mähän olen jo ajat sitten luovuttanut että saisin sen nopeksi...mut osaahan se sen näemmä ;)

Ohjatussa eka toisto superhieno, siis todella hyvä! Vasen puoli sitten ei niin hyvä, yyyh. Pistän ton nyt vihdoin korvantaakse, että se vasen taitaa ihan oikeestioikeesti olla selkeesti heikompi kuin oikea. Treenataan siis sitä puolta korostetusti. Kaukoissa etenee ihan törkeesti, puoli koiran mittaa. Jos jotain hyvää, niin eteneminen tapahtuu selkeesti vain seiso-maahan vaihdossa...tilanne on ollut pahempikin. Mut nollaahan tosta meille tyrkättäis surutta. Otin nyt paljon pelkkää seisomista ja heitin pallon jo ennen kuin kunnolla ehti nousta seisomaan. Josko se auttais saamaan sen seisomisen kiitollisemmaksi maahanmenolle...saa nähdä. Aikaahan tässä olisi vaikka kuinka ja paljon heinäkuuhun, mut millä mä saisin itseni treenaamaan niin innokkaasti tota? Pakko kai se on, muuten ei oo järkeä treenata mitään muutakaan.

Paikallaistumistakin otettiin ja sehän ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kaksi kertaa jouduin puuttumaan kun Tikku pisti maaten. Jospa se siitä taas muistuisi mieleen...sen kanssa ei kokeissa tainnut koskaan olla ongelmaa...Lopuksi Tikku pääsi hyppäämään vähän agiesteitä palkaksi ja hauskaa oli. Siitä olis pitänyt tulla agikoira, niin kauhee palo sillä on siellä radalla :)

Ajattelin ennakkoon, että Myde ei varmaan kamalasti suostu hallissa tekemään, kun siellä oli Kristan koira ja pressun takana vielä muita vieraita koiria. Mut sepä tarras heti kärkeen patukkaan kiinni ja roikkui siinä äristen. Otti se kyllä vähän häiriötä, mutta todellakin yllättävän vähän. Pari toistoa ruutua ja meni ihan jees. Seuraaminen myös mallikkaasti ja se kulkee peilistäkin vakoiltuna aina nätisti :) Jäävissä olikin sitten suurimmat ongelmat. Nämä myös peilistä vakoillen ja teki kyllä hyvää moinen. Mulla kun ei normaalisti ole sitä treeniseuraa sanomassa istuuko vai ei, niin nyt näki ihan itse. Näppärää. Kelpie oli perin pätevä, oon oikein tyytyväinen sen treeniin tänään. Pääsi sekin agilitaamaan ja vähän enemmänkin kuin Tikru. Se oli kyllä kovin sukkela ja pätevä. Täytyy kyllä ottaa hallitreenit uusiksi, vaikka eihän se halpaa lystiä ole kun joutuu irtovuoroja ottamaan. Mut on sitä hullumpaankin rahojaan laittanut...