Kelkkakisa lainakoiralla

Kun on pikkasen yllytyshullu ja tyhmä, niin sitä lupaa hölmöjä asioita. Ilmottauduin Ohkolan talviajoihin sp1, eli kelkkailuluokkaan. Ikinähän en ole sellaista kicksparkkia kokeillut, koiralla tai ilmankaan :D Enkä ollut muuten koskaan kokeillut lainakoiraanikaan missään lajissa, joten aika huteralla pohjalla oltiin kyllä.

Aamulla pakkanen paukkui Mäntsälässä jotain -25 asteen paikkeilla. Kelkkakisat ei mitään pakkasrajoja tunne ja toisekseen meidän luokka oli vasta iltapäivällä, joten keli lämpeni melkoisesti. Odottelua riitti ennen kuin vihdoin päästiin tositoimiin :) Jopo oli ennen lähtöä kyllä niin mahtava koira. Vieraiden ihmisten kanssa täysin cool, rennosti nukkui autossa ja sitten hengaili kisapaikalla kiltisti ilman höntyilyä. Ihana :) Siitä on kiva odotella pentua ;)

Lähtö meni hienosti. Jopo oli varsin löysän oloinen, mutta kun Atte irrotti valjaista niin täysillä lähti eteenpäin! Kovaa mentiin ja ensimmäinen mutkakin loistavasti. Sitten ne ongelmat alkoikin todenteolla. Kelkka painoi väkisin vasemmalle, enkä osannut ohjata sitä oikein. Niinhän me tömähdettiin penkkaan ja kävin persuksillani maassa. Jotenkin ihmeellisesti sain pidettyä kelkasta kiinni ja matka jatkui tosi sukkelaan. Jopo himmaili hieman kun ihmetteli miten mä voin olla niin tunari että en pysy pystyssä vaikkei muuta tarviis osata. Sitten meni kisakumppani ohi ja Jopo otti siitä kunnon peesit. Ihan loistavasti pysyttiin perässä melko pitkäkin pätkä....kunnes penkka kutsui taas. Yksinkertaisesti en saanut sitä kelkkaa pidettyä uralla, vaikka kuinka ja miten yritin. Turhauttavaa ja voimia vievää!! Ei siinä auttanu ku todeta oma onnettomuutensa ja keskeyttää kisa siihen :(

Kisan jälkeen kokeneet konkarit sitten lohdutteli mua että ura oli oikeesti ollut todella haastava ja vaikea. Sain myös ohjeistusta miten niitä jalaksia kuuluu taivutella että ohjaus toimii. Hyvä tietää edes tässä vaiheessa :D Mutta siis nou hätä, ei kai auta kuin treenata jos meinaa uudelleen joskus kokeilla. Ens viikonlopun rata olis kuulemma helpompi kun se on hiihtoura. Sinänsä harmittaa ettei loppuun asti jatkettu kun osa siellä meni niin verkkaisesti että ei ehkä oltas oltu edes viimesiä vaikka oltas penkkaan tutustuttukin koko matkan ajan :) Vähä syö kyllä tollanen keskeyttäminen, kun se ei oo meikäläisen luonteelle oikein tyypillistä...

Hauskaa meillä kyllä oli ja se oli se pääasia. Tiedossa oli että ei me varmaan kärkeä hätyytellä ;) Jopo ehkä mut mä jarruna siellä perässä...

Kiitos Mimma ihanan Jopon lainasta <3