Eilen oltiin Hurman kanssa taas hakuilemassa. Päästiin tutun beussi-ihmisen ryhmään vierailulle ja siellä oli myös Jopo-äippä. Oli taas oikein kiva ryhmä ja rento fiilis. Opin hirveästi uutta ja niin taisi Hurmakin oppia. Ensimmäinen kerta meni taas hiukan häsläämiseksi kun Hurma ei tiennyt hakuhommiin tulleensa. Vihdoin sai hajun ja löysi maalimiehen jolta sai ensin herkkuja ja sitten leikittiin vielä palloilla. Toinen ukko meni tosi hienosti ja löytyi nopeasti. Kolmannen kohdalla oli vähän väsynyt kaikesta leikkimisestä ja touhuamisesta, ja piilokin oli aika vaikea. Helpotettiin sitä sitten koska tuultakaan ei juuri ollut. Johan sai Hurmis hajun ja oli kuin sähköiskun saanut kun haju tuli nenään :D Niin selkeä muutos koirassa ettei tarvinnut paljon arvuutella oliko se saanut hajun vai ei!
Hurmis tykkäsi ihan hulluna ja luulen että pakko siitä on hakukoira tehdä :D Anki vinkkasi että kannattaa vaikka tämä kesä piilotella eri kavereita eri metsiin ja tehdä vastaavia treenejä. Palkkaan vaan paljon aikaa ja vaivaa ja tosiaan mahdollisimman paljon uusia ihmisiä ja paikkoja. Kuulostaa fiksulta suunnitelmalta. Saa haun alkeet aluille ja kuitenkin sitten ei tule ihan liikaa juttuja pennulle jos vääntää jälkeä ja sitten päälle pitkiä iltoja hakumetsässä. Täytyy vaan alkaa katselemaan vähitellen jos sitten ensi vuoden puolella pääsisi johonkin porukkaan mukaan.
Mut on toi Hurmis vaan niin mahtava! Se kyllä hurmaa kaikki olemuksellaan. Täynnä intoa ja vauhtia ja niin kamalan taitava :)
Tänään otettiin tottista pavin parkkiksella ja kuumuus vähän verotti parasta terää. Ja toki uusi paikka oli aluksi vähän häiriötekijä. Otettiin vaan lyhyt seuraamistreeni ja lopuksi ruutua. Musta tuntuu että Hurma lukitsi ne tötsät heti treenin aluksi, eli ehkä sille on jo joku mielikuva niistä jäänyt.
Myytin kanssa otettiin EVL liikkeet tunnaria ja paikallaoloja lukuunottamatta. Ei ehkä ihan niin hyvin mene kuin toivoisin kokeen kolkutellessa ihan ovella. Mutta ei nyt missään nimessä huonostikaan mene :) Metallinouto on kyllä valopilkku. Niin vaikeeta kuin se olikin jossain vaiheessa niin ei ole kyllä yhtään enää. Hyvin sujuu jopa hyppy esteen yli se suussa. Ohjattu joko menee tai ei mene :D Saan sen hyvin pysäytettyä jos meinaa mennä väärälle kapulalle, mutta siitä uudelleen ohjaaminen on vaikeeta. Myytti palaa aina merkille epäonnistuneen näköisenä ja siitä sen sitten kyllä saa uudelleen lähtemään. Siinä vaan tuppaa olemaan aika monta käskyä sitten jo...noh, vielä on aikaa vääntää tämä kuntoon. Samoin kuin kaukojen kanssa saa kyllä tsempata viimeiseen asti. Muuten sanoisin että ihan hyvässä jamassa ollaan. Riittääkö se...voi olla että ei ihan. Mut sittenhän sen näkee missä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti