Häiriötreeni Heurekalla

Oltiin tänään Elinan ja Desi saksalaisen kanssa Heurekan nurtsilla treenaamassa. Myytin paikallaolo meni mallikkaasti vaikka kovasti sitä jännitti siellä tönöttää kun Elina treenasi Desin kanssa. Otin taas avoimen luokan liikkeet järjestyksessä ja ilman välipalkkoja. Seuraamisessa vähän höntsäilyä ja paikan hukkaamista parissa kohtaa kun jänskätti. Lopuksi hyvää. Maahanmeno on ihan juntturassa tällä hetkellä, täytyy miettiä miten se korjataan. Vois ottaa sisätreeniä illalla. Muuten ei juuri moitittavaa vaan oon tosi tyytyväinen tänpäiväseen suoritukseen :) Mua ei tosin jännittänyt. Tosin ihan hyvä juttu kun oli kuitenkin "vieras" treeniseura ja kaikkee mut kun sitä just pitäs treenata et sais ton otuksen toimimaan vaikka mua jänskättäiskin :D

Ja kas, blogi herää henkiin!

Eipä ole tullut päiviteltyä kun ei olla juuri treenattu. Nyt tapahtui kuitenkin melkoinen ihme, että kelpie alkoi osoittaa merkkejä treeni-innon paluusta ja tein lopullisen testin kimppatreeneissä Vepsäläisen nurtsilla eli Myytille vieraassa paikassa. Vetäsin putkeen avoimen luokan liikkeet ja Myytti suoritti ne vähintäänkin kiitettävästi! Siitä se ajatus sitten lähti ja ilmoitin koiran vielä samana iltana tokokokeeseen :D Nelisen viikkoa aikaa treenata puutteet kuntoon.

Ohjelmassa nyt lähinnä luoksetulon viimeistely ja sitten yksittäisinä juttuina noudon palautuksen varmistelu. Myyttiä kovin välillä jännittää tuoda kapula mulle eteen ja saattaa pudottaa kapulan metrin päähän. Lisäksi palautusvauhti  hyytyy raviin aika aikasin. Luoksetulossa myös odottaminen vähän vaikeaa, meinaa mokoma varastaa! Muuten on liikkeet mainiosti hanskassa.

Keskitytään kovasti oikeeseen fiilikseen, treenataan uusissa paikoissa ja yritän saada meille yleisöä jotta saisin myös itseni jännittämään. Muutenkin häiriötreeniä kehiin vaan :) Ei meidän koe kuitenkaan kaadu niihin liikkeisiin varsinaisesti vaan siihen kaikkeen muuhun. Lisäksi treenataan hyyyyyvin kaavamaisesti aina avoimen luokan liikkeet putkeen palkaten vaihtelevasti eri kohdissa. Lopuksi sit voidaan ottaa yksittäinen liike käsittelyyn mut otetaan nyt ainoastaan avoimen luokan liikkeitä. Todella tylsää mutta ainakin nyt on mennyt hienosti, eikä näy tylsistymistä tai ennakointiakaan joten ehkä tämä nyt on se tapa jolla Myyttiä pitää treenata? Kovin se on ollut kaikissa treeneissä iloinen ja innokas ja itsevarmuus on kasvanut aina treenin edetessä.

Katsotaan mihin tämä uudenlainen rutistus meidät johtaa. Toivon kovasti että voittajaluokkaan vihdoin ja viimein mutta ei tästä nyt alaspäin ainakaan voi mennä :) Suurin tavoite on että en ainakaan itse enää pöllöilylläni = jännittämisellä pilaa Myytin tekemistä.

Viivi tuli taloon!

Suunnitelmat muuttuivat ja meille muuttikin jo tänään pienenpieni labbis. Musta narttu niinkuin toiveissa oli ;) Viivin hoitoperhe perui viime metreillä ja saatiin pentu kahden päivän varoitusajalla. Sopii mulle kun mua ei oo luotu odottamaan.

Hyvin sujui porukan tutustuminen. Ensin Vimpula sai hengailla ja haistella itsekseen ja vasta kotiuduttuaan pääsi tapaamaan ensin Tikrun ja sitten Myytin. Tikku mulkoilee murhaavasti kaikkia ja Myde haluaisi olla leikkitäti, mutta ei tajua ettei penskaa kamalan kovasti voi kuonolla tökkiä vielä :) Kissa on tuijottanut pentua silmät suurina, mutta on antanut tulokkaan olla rauhassa.

Ujohan tuo lapsonen on, mutta antaa sen nyt rauhassa kotiutua ja seuraillaan millainen tänttähäärä siitä lopulta kuoriutuu. Paljon sille on aktiviteettia suunnitteilla kunhan moisiin on valmis :)

Tassumäärä kasvaa

Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että meille tulee opaskoiran pentu kasvamaan. Haluan nähdä senkin puolen tässä hommassa, koska uskon että siitä on paaaaljon hyötyä tulevaisuudessa kun kuitenkin iso osa mun työtäni on neuvoa hoitoperheitä ongelmissa. Joten helatorstaina meidän perheeseen tassuttelee keltainen uroslabbis. Melko hyvin, kun toivoin pientä söpöä mustaa narttua :D Saas nähdä mitä tästä tulee, pikkasen ehkä hirvittää miten arki alkaa sujumaan kolmen koiran kanssa. Lisäksi kun alkuun joudun vielä reissaamaankin työn puolesta ja kai se on penska otettava mukaan. Enköhän mä täällä blogissa vähän tule kertomaan kuulumisia :)

Röntgenlausunto

Myytin aikoinaan otetut lonkkakuvat lähtivät tässä päivänä eräänä Anu Lappalaisen syyniin ja mielenkiinnolla odotin lausuntoa jonka niistä saisin. Tänään se kaivattu lausunto sitten ilmestyi postilaatikkoon.

"Lonkkien vd-kuva. Ristiluun 1. ja 2. nikaman okahaarakkeen välissä on rako ja viimeisen lannenikaman poikkihaarakkeet ovat suuntautuneet lateraalisuuntaan.
Röntgendiagnoosi: Muutokset viittaavat välimuotoiseen lanne-ristinikamaan."

Eli olihan siellä vikaavikaa, mutta aika tarkkaan syyniin piti kuvien päätyä että se löydettiin. Myyttihän kuvattiin silloin kun jalan kanssa oli ongelmaa ja mitään ei kuvista silloin löytynyt. Mutta kun tarpeeksi kaivaa niin alkaa vikoja löytymään ;) Laitoin Myytin fyssarillekin viestiä ja vahvisti mun käsityksiäni että löydös todennäköisesti on ainakin osittain syypää Myden ongelmiin.

Mikään ei tämän tiedon takia muutu, täysillä jatketaan ja käydään fyssarilla pitämässä kelpie kuosissa. Vaikka tylsäähän tommonen löydös tottakai on, mutta toisaalta kiva että löytyi syy (tai ainakin jotain mitä syyttää) niille kummallisille jutuille viime vuonna.

Avattiin muuten tänään pyöräkausikin! Eli sukset nurkkaan ja Myytti pyörän eteen. Vähän se välillä himmaili mut toisaalta välillä veti ihan tajutonta vauhtia :D Kyllä se taas siitä lähtee kun se saa vähän varmuutta hommaan.

Möllitokoa ja fyssaria

Ennen pääsiäistä oli Tomerien möllitoko Metsälässä. Molemmat koirat pääsi tositoimiin ja totta kai ihan kylmiltään. Ei sitä kai treenata tarvii..? Oli kyllä hauskaa kumpaisenkin kanssa. Myytti teki ihan suht mukavasti hommia, ottaen huomioon häiriön määränkin! Maahanmeno oli vaikeeta ja olisko varastanut luoksetulossa yms. hölmöä. Tikku oli mainio yleisön viihdyttäjä, siinä se on kyllä aika pettämätön :) Teki se kyllä hommiakin ja yllätti positiivisesti ruudussa jonka sössiminen meni ihan ohjaajan piikkiin. Ei siis ollut ihan siellä sisäpuolella... Myös ohjattu oli tosi hieno, vau! Kaukot nyt oli ihan surkeet, mutta eipä yllättänyt. Muutenkin koira oli vähän hiiidaaas ja tuntuu että oli sellaista vanhuuden tuomaa hitautta. Pohdiskelin möllien jälkeen, josko sittenkin kuoppaisin ajatuksen beussimestiksistä. Tohon kun isketään vielä kesähelteet niin ei se mummo vaan enää jaksa. Nautitaan vaan kotitreenailun merkeissä :)

Myytillä oli fyssari alkuviikosta ja nyt oli pysynyt hienossa kuosissa. Lihaskuntokin oli kohdillaan, kiitos talven hiihtelyjen :) Vielä saa tulla lisää lihasta, joten jatketaan pyörälenkeillä.

Lumet sulaa hurjaa vauhtia ja kohta päästään jäljelle! Katotaan miten kausi pyörähtää käyntiin. Nyt pistin kummallekin strongholdit niskaan kun nenäpunkki kiusasi kumpaistakin.

Kelkkakisa lainakoiralla

Kun on pikkasen yllytyshullu ja tyhmä, niin sitä lupaa hölmöjä asioita. Ilmottauduin Ohkolan talviajoihin sp1, eli kelkkailuluokkaan. Ikinähän en ole sellaista kicksparkkia kokeillut, koiralla tai ilmankaan :D Enkä ollut muuten koskaan kokeillut lainakoiraanikaan missään lajissa, joten aika huteralla pohjalla oltiin kyllä.

Aamulla pakkanen paukkui Mäntsälässä jotain -25 asteen paikkeilla. Kelkkakisat ei mitään pakkasrajoja tunne ja toisekseen meidän luokka oli vasta iltapäivällä, joten keli lämpeni melkoisesti. Odottelua riitti ennen kuin vihdoin päästiin tositoimiin :) Jopo oli ennen lähtöä kyllä niin mahtava koira. Vieraiden ihmisten kanssa täysin cool, rennosti nukkui autossa ja sitten hengaili kisapaikalla kiltisti ilman höntyilyä. Ihana :) Siitä on kiva odotella pentua ;)

Lähtö meni hienosti. Jopo oli varsin löysän oloinen, mutta kun Atte irrotti valjaista niin täysillä lähti eteenpäin! Kovaa mentiin ja ensimmäinen mutkakin loistavasti. Sitten ne ongelmat alkoikin todenteolla. Kelkka painoi väkisin vasemmalle, enkä osannut ohjata sitä oikein. Niinhän me tömähdettiin penkkaan ja kävin persuksillani maassa. Jotenkin ihmeellisesti sain pidettyä kelkasta kiinni ja matka jatkui tosi sukkelaan. Jopo himmaili hieman kun ihmetteli miten mä voin olla niin tunari että en pysy pystyssä vaikkei muuta tarviis osata. Sitten meni kisakumppani ohi ja Jopo otti siitä kunnon peesit. Ihan loistavasti pysyttiin perässä melko pitkäkin pätkä....kunnes penkka kutsui taas. Yksinkertaisesti en saanut sitä kelkkaa pidettyä uralla, vaikka kuinka ja miten yritin. Turhauttavaa ja voimia vievää!! Ei siinä auttanu ku todeta oma onnettomuutensa ja keskeyttää kisa siihen :(

Kisan jälkeen kokeneet konkarit sitten lohdutteli mua että ura oli oikeesti ollut todella haastava ja vaikea. Sain myös ohjeistusta miten niitä jalaksia kuuluu taivutella että ohjaus toimii. Hyvä tietää edes tässä vaiheessa :D Mutta siis nou hätä, ei kai auta kuin treenata jos meinaa uudelleen joskus kokeilla. Ens viikonlopun rata olis kuulemma helpompi kun se on hiihtoura. Sinänsä harmittaa ettei loppuun asti jatkettu kun osa siellä meni niin verkkaisesti että ei ehkä oltas oltu edes viimesiä vaikka oltas penkkaan tutustuttukin koko matkan ajan :) Vähä syö kyllä tollanen keskeyttäminen, kun se ei oo meikäläisen luonteelle oikein tyypillistä...

Hauskaa meillä kyllä oli ja se oli se pääasia. Tiedossa oli että ei me varmaan kärkeä hätyytellä ;) Jopo ehkä mut mä jarruna siellä perässä...

Kiitos Mimma ihanan Jopon lainasta <3