keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Myytin temppukoulu
Tokon treenaaminen on jotenkin jäänyt näin talven tultua. Tosi noloa. Ei vissiin tartte kokeisiin ilmottautua ihan heti. Mutta ollaan me sentään jotain tehty ja muutama päivä sitten hassuteltiin uuden tempun parissa. Lopputuloksena laiskan ihmisen unelma: http://www.youtube.com/watch?v=lDoUEVPJRCo
lauantai 22. joulukuuta 2012
Hiihtokausi korkattu!
Ihana viikon piristys kun päästiin ensimmäistä kertaa tänä talvena hiihtämään! Myytti oli hyvässä iskussa ja hauskaa oli, vaikka luistoa olis saanutkin olla vähän enemmän. Vai liekö sitä itse vaan niin kesäterässä että tuntui tahmaiselta. Myytti ei oikein arvostanut, kun laitoin Vimpsin vetämään kierroksen sen kanssa. Tärkeä tehtävä ja semmosen kakaran kanssa pitäisi juosta! Mutta hienosti menivät ja Viivi oli luonnonlahjakkuus :) Tosin sen vetämiset saa jäädä vähäisiksi kun se on vasta 9kk. Mutta kunhan kirmailee meidän kanssa siellä vapaana jos ei ole muita samaan aikaan ladulla. Jos vaikka sattuu meille jäämään eikä lähde oppaaksi, niin onpahan pohjat valmiina.
Vimps myös peri Tikrun vetovaljaat ja BOT loimen. Minä ehdin ne jo kaapin perukoille tunkemaan kun en kestänyt katsella niitä joka päivä, mutta parempi että käytössä pysyvät kun kerran Viiville sopivat.
Vimps myös peri Tikrun vetovaljaat ja BOT loimen. Minä ehdin ne jo kaapin perukoille tunkemaan kun en kestänyt katsella niitä joka päivä, mutta parempi että käytössä pysyvät kun kerran Viiville sopivat.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Lepää rauhassa rakas Tikru!
Tomeran Tikru 31.8.2002-17.12.2012
Maailman kultaisin koira on poissa :(
Koko tarina alkaa jo kolmen viikon takaa kun tulin töistä kotiin ja vastassa oli tärisevä Tikru. Se oli tosi kipeä ja lähdettiin pikapikaa päivystykseen, kunhan vihdoin ja viimein löysin eläinlääkärin joka suostui ottamaan meidät vastaan. Otettiin verikokeet (jotka oli jo kolmisen kk sitten otettu eläketarkastuksessa ja silloin ok) ja olivat nytkin kunnossa, paitsi valkosolujen osalta, eli tulehdus oli päällä. Paikannettiin kipu mahdollisesti selkään ja ell määräsi antibiootit ja rimadyliä sekä lepoa kuukauden verran.
Jonkin aikaa tilanne oli ok, mutta sitten alkoi liman kakominen. Tikrullahan on aiemminkin ollut sellaista poskiin puhaltamista, pöhkimistä vai miksi sitä ikinä kuvailisikaan josta ell ei ollut ennen huolissaan. Nyt se yökköili ja oksensi limaa. Ja viimeisenä niittinä se sai taas kipukohtauksen joka meni onneksi kipulääkkeellä ohi. Varasin ajan tarkempiin tutkimuksiin Apexiin ja pääsimme jo seuraavana päivänä.
Lääkärissä tutkittiin perusteellisesti koko koira. Uudet patit tarkistettiin, kuunneltiin sydän ja keuhkot ja otettiin niistä myös röntgenkuvat. Selkää ei varsinaisesti kuvattu mutta jo näistä otetuista kuvista näki, että silloittumaa löytyi :( Olin kuitenkin hetken aikaa onnellinen, kun olin jo pelännyt kasvaimia tai sydänongelmia. Saimme matkaan uudet kipulääkkeet ja vatsansuojalääkityksen, sillä oletuksella että rimadyl oli liian tymäkkää Tikrun vatsalle ja siitä liman yökkiminen. Hetki menikin taas iloisesti ja riemuitsin että Tikku olisi meidän ilonamme ehkä sittenkin vielä monen monta vuotta!
Alamäki alkoi kuitenkin tosi nopeasti. Yöt olivat kamalia kun mummolla oli kipuja ja se tärisi ja läähätti. Hieroin sen selkää, pidin siinä jääpalapussia ja Bot-loimea vuorotellen kun en oikein tiennyt mikä sen oloa helpottaisi parhaiten. Juuri kun koira oli nukahtamassa, se sai yskänkohtauksen ja taas täristiin hetki :( Totuus alkoi hiipiä mieleeni, enkä ollut enää yhtään varma että tästä selvittäisiin. Moni yritti lohduttaa että jos silloittumat ovat kasvuvaiheessa, niin kipu on ohimenevää.
Sitten koitti kamala maanantai. Yö nukuttiin todella hyvin ja aamulla Tikru oli tosi pirteä ja iloinen oma itsensä. Aamu oli siis toivoa täynnä ja kun tiedossa oli vielä fyssarikäynti, ajattelin että tästä alkaa taas ylämäki! Laitetaan mummokoira kuntoon ja vietetään ihana joulu :) Vaan kuinkas siinä sitten kävikään. Sain fyssarille kyydin (näin jälkikäteen ajatelleen luojan kiitos, etten joutunut menemään bussilla!!) ja lähdettiin ajamaan hirmuisessa lumimyräkässä. Tikru tuli levottomaksi ja oksensi autoon. Mukulakivet eivät ehkä olleet sitä parasta mitä kipeä koira kaipasi. Pääsimme onnellisesti perille ja pääsimme odotushuoneeseen odottamaan vuoroamme. Siellä Tikru alkoi tärisemään ja örisemään kovaan ääneen ja sen oli tosi paha olla. Se oksensi uudelleen ja vielä kerran vastaanotolla. Fyssari ei osannut antaa toivoa paremmasta, eikä koiran ollut lainkaan parempi olla käsittelyn jälkeen. Se oksensi taas automatkalla ja sen tehtyään totesin ääneen sen tosiasian minkä sillä hetkellä ymmärsin erittäin kirkkaasti. Maailman rakkain koira pitäisi päästää pois täältä. Sillä ei olisi enää merkitystä paranisiko sen olo jonkin ajan päästä. Tikku ei ansainnut tätäkään määrää kipuilua :( En jaksa uskoa että se olisi koskaan enää ollut täysin kivuton ja kipulääkkeitä se ei enää näyttänyt kestävän lainkaan. En olisi kestänyt enää yhtäkään kipukohtausta lisää, niin hirveää oli toisen tuskaa seurata vierestä.
Kun päätös oli tehty, soitin päivystykseen jonne pääsimme heti. Ennen viimeiselle reissulle lähtöä Tikru jaksoi vielä paiskata ylävitosen tassulla ja söi korvat hörössä makkaraa, joten ihan hyvä aika vielä lähteä. Sen olo helpotti muutenkin edes hieman, joten ihan tuskissaan ei tarvinnut viimeiselle matkalle lähteä :) Saimme eläinlääkärissä oman huoneen jonne menimme hetkeksi odottamaan. Tikru sai lisää makkaraa ja rapsutuksia ja haleja. Siinä vaiheessa olin tavallaan niin helpottunut että Tikku pääsisi kivuistaan, ettei onneksi edes hirveästi itkettänyt vaan pystyin hyvästelemään Tikrun melko rauhallisena. Se nukahti onnellisen näköisenä ja koko tapahtuma oli tosi rauhallinen.
Olo on nyt niin tyhjä ja ahdistunut. Tikku oli maailman paras koira, kultaisempaa saa hakea. Edes kovissa kivuissaan se ei kertaakaan ärähtänyt kenellekään, ei ihmisille eikä koirille. Ihan epätodellinen olo, ettei sitä ihan oikeasti enää ole. Rakas Tiipi, lepää rauhassa <3
Maailman kultaisin koira on poissa :(
Koko tarina alkaa jo kolmen viikon takaa kun tulin töistä kotiin ja vastassa oli tärisevä Tikru. Se oli tosi kipeä ja lähdettiin pikapikaa päivystykseen, kunhan vihdoin ja viimein löysin eläinlääkärin joka suostui ottamaan meidät vastaan. Otettiin verikokeet (jotka oli jo kolmisen kk sitten otettu eläketarkastuksessa ja silloin ok) ja olivat nytkin kunnossa, paitsi valkosolujen osalta, eli tulehdus oli päällä. Paikannettiin kipu mahdollisesti selkään ja ell määräsi antibiootit ja rimadyliä sekä lepoa kuukauden verran.
Jonkin aikaa tilanne oli ok, mutta sitten alkoi liman kakominen. Tikrullahan on aiemminkin ollut sellaista poskiin puhaltamista, pöhkimistä vai miksi sitä ikinä kuvailisikaan josta ell ei ollut ennen huolissaan. Nyt se yökköili ja oksensi limaa. Ja viimeisenä niittinä se sai taas kipukohtauksen joka meni onneksi kipulääkkeellä ohi. Varasin ajan tarkempiin tutkimuksiin Apexiin ja pääsimme jo seuraavana päivänä.
Lääkärissä tutkittiin perusteellisesti koko koira. Uudet patit tarkistettiin, kuunneltiin sydän ja keuhkot ja otettiin niistä myös röntgenkuvat. Selkää ei varsinaisesti kuvattu mutta jo näistä otetuista kuvista näki, että silloittumaa löytyi :( Olin kuitenkin hetken aikaa onnellinen, kun olin jo pelännyt kasvaimia tai sydänongelmia. Saimme matkaan uudet kipulääkkeet ja vatsansuojalääkityksen, sillä oletuksella että rimadyl oli liian tymäkkää Tikrun vatsalle ja siitä liman yökkiminen. Hetki menikin taas iloisesti ja riemuitsin että Tikku olisi meidän ilonamme ehkä sittenkin vielä monen monta vuotta!
Alamäki alkoi kuitenkin tosi nopeasti. Yöt olivat kamalia kun mummolla oli kipuja ja se tärisi ja läähätti. Hieroin sen selkää, pidin siinä jääpalapussia ja Bot-loimea vuorotellen kun en oikein tiennyt mikä sen oloa helpottaisi parhaiten. Juuri kun koira oli nukahtamassa, se sai yskänkohtauksen ja taas täristiin hetki :( Totuus alkoi hiipiä mieleeni, enkä ollut enää yhtään varma että tästä selvittäisiin. Moni yritti lohduttaa että jos silloittumat ovat kasvuvaiheessa, niin kipu on ohimenevää.
Sitten koitti kamala maanantai. Yö nukuttiin todella hyvin ja aamulla Tikru oli tosi pirteä ja iloinen oma itsensä. Aamu oli siis toivoa täynnä ja kun tiedossa oli vielä fyssarikäynti, ajattelin että tästä alkaa taas ylämäki! Laitetaan mummokoira kuntoon ja vietetään ihana joulu :) Vaan kuinkas siinä sitten kävikään. Sain fyssarille kyydin (näin jälkikäteen ajatelleen luojan kiitos, etten joutunut menemään bussilla!!) ja lähdettiin ajamaan hirmuisessa lumimyräkässä. Tikru tuli levottomaksi ja oksensi autoon. Mukulakivet eivät ehkä olleet sitä parasta mitä kipeä koira kaipasi. Pääsimme onnellisesti perille ja pääsimme odotushuoneeseen odottamaan vuoroamme. Siellä Tikru alkoi tärisemään ja örisemään kovaan ääneen ja sen oli tosi paha olla. Se oksensi uudelleen ja vielä kerran vastaanotolla. Fyssari ei osannut antaa toivoa paremmasta, eikä koiran ollut lainkaan parempi olla käsittelyn jälkeen. Se oksensi taas automatkalla ja sen tehtyään totesin ääneen sen tosiasian minkä sillä hetkellä ymmärsin erittäin kirkkaasti. Maailman rakkain koira pitäisi päästää pois täältä. Sillä ei olisi enää merkitystä paranisiko sen olo jonkin ajan päästä. Tikku ei ansainnut tätäkään määrää kipuilua :( En jaksa uskoa että se olisi koskaan enää ollut täysin kivuton ja kipulääkkeitä se ei enää näyttänyt kestävän lainkaan. En olisi kestänyt enää yhtäkään kipukohtausta lisää, niin hirveää oli toisen tuskaa seurata vierestä.
Kun päätös oli tehty, soitin päivystykseen jonne pääsimme heti. Ennen viimeiselle reissulle lähtöä Tikru jaksoi vielä paiskata ylävitosen tassulla ja söi korvat hörössä makkaraa, joten ihan hyvä aika vielä lähteä. Sen olo helpotti muutenkin edes hieman, joten ihan tuskissaan ei tarvinnut viimeiselle matkalle lähteä :) Saimme eläinlääkärissä oman huoneen jonne menimme hetkeksi odottamaan. Tikru sai lisää makkaraa ja rapsutuksia ja haleja. Siinä vaiheessa olin tavallaan niin helpottunut että Tikku pääsisi kivuistaan, ettei onneksi edes hirveästi itkettänyt vaan pystyin hyvästelemään Tikrun melko rauhallisena. Se nukahti onnellisen näköisenä ja koko tapahtuma oli tosi rauhallinen.
Olo on nyt niin tyhjä ja ahdistunut. Tikku oli maailman paras koira, kultaisempaa saa hakea. Edes kovissa kivuissaan se ei kertaakaan ärähtänyt kenellekään, ei ihmisille eikä koirille. Ihan epätodellinen olo, ettei sitä ihan oikeasti enää ole. Rakas Tiipi, lepää rauhassa <3
lauantai 17. marraskuuta 2012
Treenit etenee
Treenit on viime aikoina sujuneet hyvin ja ilman mitään takapakkeja. Uskomatonta :) Saa treenata ihan huoletta ja Myytti kestää pientä negatiivista palautettakin.
Heräteltiin tunnari tänään eloon. Ensin pieni tsekkaus sisällä että on vielä jotain käryä liikkeestä. Hyvin meni ja siirrettiin tohon omalle pihalle. Kaikki toistot hyvin ja loppuun alkoi löytymään myös vauhtia. Melkein unohtuu että tätähän Myytti ei oppinut alkuun sitten millään :)
Läheisellä kentällä sitten pidemmän kaavan kautta ja Atte tuli mukaan avustamaan. Ruutua tehtiin niin että Atte palkkasi pallolla ruudun vierestä. Olin aivan varma että Myytti juoksee Aten luo eikä ruutuun, mut mitä vielä. Muutaman toiston jälkeen alkoi vähän ennakoimaan joten otettiin vielä vikaksi suoraan pallolle juoksu. Vauhti on hyvä, täysillä vaan :) Yksi ruudussa maahanmenokin otettiin vähän lyhyemmältä etäisyydeltä ja meni hyvin.
Kaukoissa saatiin vähän turhaakin häiriötä kun nämä on aika herkässä tilassa vielä. Myytti teki kuitenkin hyvin, lopuksi vähän herpaantui mutta helpotin vähän matkaa niin alkoi sujumaan taas. Seiso-maahan on vähän huono. Aika usein tuli pieni takajalan siirto joten tätä voisi vielä vähän työstää.
Liikkeestä istumista ja tässä etenkin Attea tarvittiin ettei käy samoin kuin maahanmenon kanssa että takertuu mun vartaloapuuni kun joudun itse kuikuilemaan tekikö oikein. Aika paljon vielä virheasentoja joten tätä pitää treenata paljon.
Metallinoutoja pallopalkalla ja meni itse asiassa ihan kivasti. Tuli vaan suunniteltua "tylsempi" treeni. Hyvin se sitä metallia kantaa kunhan vaan viitsisi :)
Hyvät treenit ja pääsi mummokoirakin tekemään ja hyvin muuten tekikin! Vimpsillä oli intoa enemmän kuin järkeä. Olis sillä kyllä potentiaalia mistä lähteä rakentamaan mutta ohjaaja on ollut sen kanssa aika laiska. Parin kuukauden päästä tulis kisaikä täyteen ja se raukka ei osaa juuri mitään :D
Heräteltiin tunnari tänään eloon. Ensin pieni tsekkaus sisällä että on vielä jotain käryä liikkeestä. Hyvin meni ja siirrettiin tohon omalle pihalle. Kaikki toistot hyvin ja loppuun alkoi löytymään myös vauhtia. Melkein unohtuu että tätähän Myytti ei oppinut alkuun sitten millään :)
Läheisellä kentällä sitten pidemmän kaavan kautta ja Atte tuli mukaan avustamaan. Ruutua tehtiin niin että Atte palkkasi pallolla ruudun vierestä. Olin aivan varma että Myytti juoksee Aten luo eikä ruutuun, mut mitä vielä. Muutaman toiston jälkeen alkoi vähän ennakoimaan joten otettiin vielä vikaksi suoraan pallolle juoksu. Vauhti on hyvä, täysillä vaan :) Yksi ruudussa maahanmenokin otettiin vähän lyhyemmältä etäisyydeltä ja meni hyvin.
Kaukoissa saatiin vähän turhaakin häiriötä kun nämä on aika herkässä tilassa vielä. Myytti teki kuitenkin hyvin, lopuksi vähän herpaantui mutta helpotin vähän matkaa niin alkoi sujumaan taas. Seiso-maahan on vähän huono. Aika usein tuli pieni takajalan siirto joten tätä voisi vielä vähän työstää.
Liikkeestä istumista ja tässä etenkin Attea tarvittiin ettei käy samoin kuin maahanmenon kanssa että takertuu mun vartaloapuuni kun joudun itse kuikuilemaan tekikö oikein. Aika paljon vielä virheasentoja joten tätä pitää treenata paljon.
Metallinoutoja pallopalkalla ja meni itse asiassa ihan kivasti. Tuli vaan suunniteltua "tylsempi" treeni. Hyvin se sitä metallia kantaa kunhan vaan viitsisi :)
Hyvät treenit ja pääsi mummokoirakin tekemään ja hyvin muuten tekikin! Vimpsillä oli intoa enemmän kuin järkeä. Olis sillä kyllä potentiaalia mistä lähteä rakentamaan mutta ohjaaja on ollut sen kanssa aika laiska. Parin kuukauden päästä tulis kisaikä täyteen ja se raukka ei osaa juuri mitään :D
torstai 8. marraskuuta 2012
Tokonäätä
Ihan mahti treenit omalla parkkiksella. Alkuun aika vaisu mutta nousihan se siitä :) Kiertäminen napsahti tänään lopullisesti kun hoksasin parhaan palkan eli yllätyyys, klinin nahkapallo. Onneksi ostin ne pari palloa vaikka kalliita olivatkin. Ne on niiiin hyvät ja Myytin mielestä parempaa ei taida olla. Se ei tuppaa enää palkkautumaan muulla kun odottaa vaan palloaan ja se on kyllä sinänsä ärsyttävää kun en koko aika viittis sitä palloa heittää kun se juoksee maailman ääriin sen kanssa ja sit taas ootellaan että se tulee takaisin...no, tosiaan sitä kiertämistä otettiin jo pitkältäkin matkalta ja kovaa menee :)
Kaukoja nyt ekaa kertaa ulkona ja hienosti meni! Helppoja vaihtoja lyhkäseltä matkalta nyt alkuun ja palkka tiheästi. Ruutu ok, vaan parisen toistoa. Vähän lyhyt matka tossa parkkiksella joten en taida siinä enää ottaa muuta ku ehkä paikan hakemista, koska haluan nyt nimenomaan hetken ottaa vaan sitä fiilistä ja hurrrrjaa vauhtia ja tossa se ei ihan onnistu. Metsku oli taas kiva kun oltiin ulkona joten unohdetaan sisällä hinkkailu. Myytti meni mahtavalla asenteella kapulalla ja alkoi tuomaan sitä hirjalla laukalla. Palkkasin vauhdista mutta tiputettuaan kapulan luvan saatuaan se kääntyikin hetken päästä takaisin hakemaan sitä kapulaa eikä palkkaa ja toi sen metskun mulle lähemmäs. Älkää kysykö mitä sen päässä liikkuu mut ihan kiva kuitenkin :D Seuraaminen hyvin hitaassa vauhdissa ja vasemmalle käännöksiä hinkatessa. Mäyräkoirakin sai juosta ympyrää meidän vieressä ja kelpie pinnisteli hurjasti välttääkseen kiusauksen käydä antamassa mäyrikselle opetuksen :p
Näätis on niiin mahtava <3 Kohta selaillaan kyllä sitä koekalenteria!
Kaukoja nyt ekaa kertaa ulkona ja hienosti meni! Helppoja vaihtoja lyhkäseltä matkalta nyt alkuun ja palkka tiheästi. Ruutu ok, vaan parisen toistoa. Vähän lyhyt matka tossa parkkiksella joten en taida siinä enää ottaa muuta ku ehkä paikan hakemista, koska haluan nyt nimenomaan hetken ottaa vaan sitä fiilistä ja hurrrrjaa vauhtia ja tossa se ei ihan onnistu. Metsku oli taas kiva kun oltiin ulkona joten unohdetaan sisällä hinkkailu. Myytti meni mahtavalla asenteella kapulalla ja alkoi tuomaan sitä hirjalla laukalla. Palkkasin vauhdista mutta tiputettuaan kapulan luvan saatuaan se kääntyikin hetken päästä takaisin hakemaan sitä kapulaa eikä palkkaa ja toi sen metskun mulle lähemmäs. Älkää kysykö mitä sen päässä liikkuu mut ihan kiva kuitenkin :D Seuraaminen hyvin hitaassa vauhdissa ja vasemmalle käännöksiä hinkatessa. Mäyräkoirakin sai juosta ympyrää meidän vieressä ja kelpie pinnisteli hurjasti välttääkseen kiusauksen käydä antamassa mäyrikselle opetuksen :p
Näätis on niiin mahtava <3 Kohta selaillaan kyllä sitä koekalenteria!
tiistai 6. marraskuuta 2012
Treeniä ja fyssari
Treenit etenee ja kaukot vaan paranee :) Edelleen ollaan sisällä niitä hinkattu mutta etäisyys jo niin pitkä kuin meidän kämpässä on mahdollista. Niistä tulee hienot! Päätin jättää metskun treenaamisen ulos kun täällä sisällä kelpiä ahistaa mut ulkona saa fiilistä nostettua ja tekee paremmin. Tunnari pitäs testata...missähän kunnossa se mahtaa olla pitkän tauon jälkeen. Alkaa kyllä olemaan fiilis että tämä ei ole mahdoton tehtävä ollenkaan. Siis voittajaluokan korkaaminen pikapuoliin. Josko kohta koekalenteria selaamaan ;) Mutta olispa ihanaaaaa jos pääsis edes joskus johonkin halliin treenaamaan. Ei vaan anna kukkaro myöten itekseen vuokrata mitään hallia ja porukalla vuokraaminen ei ainakaan nyt ole mahdollista.
Fyssarillakin käytiin tänään eikä suurempaa sanomista. Tammikuussa seuraava tsekkaus ja sitten meidän fyssari jääkin kuulemma äippäloman viettoon ainakin vuodeksi. Höh, mut ehkä me selvitään :)
Fyssarillakin käytiin tänään eikä suurempaa sanomista. Tammikuussa seuraava tsekkaus ja sitten meidän fyssari jääkin kuulemma äippäloman viettoon ainakin vuodeksi. Höh, mut ehkä me selvitään :)
lauantai 3. marraskuuta 2012
Treenit Salmessa
Taas ajeltiin Salmeen Myytin ja Viivin kanssa. Alkuun 4 min paikallaolo ja alkuun Myde jotain pöllöili mutta lopun ajan makasi ihan kivan näköisesti sen mitä piilosta pystyin vakoilemaan. Repimisleikit ei oikein tänään toimineet, mutta pallon perässä oli hauska juosta. Yleisilme oli oikein hyvä vaikkei ihan paras mahdollinen. Metsku oli tänään taas ällö enkä saanut oikein kunnolla kaivettua sellaista meininkiä jota olisin halunnut. Seuraaminen toimii nyt hitaassa vauhdissa hyvin, eli siinä paikka on oikein hyvä. Päivän parasta antia oli ihan ehdottomasti ruutu jota ei olla nyt hetkeen tehty ja joka viimeksi oli aika vaisu ja aiheutti Myytillä huimaa fiiliksen laskua. Nyt laitoin klinin pallon odottamaan ruutuun ja tein muita juttuja ensin. Kun tuli ruudun vuoro niin kelpi ihan tärisi innosta ja kävi ihan kuumana kun en meinannut päästää sitä vaan annoin sen kerätä sitä intoa. Kaikki toistot mitä tehtiin pallolla tai ilman, meni ihan huikeen hyvin ja Myde meni ihan sika kovaa :) Nyt ei parane sössiä tätä vaan pitää se fiilis tollasena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)